LUONNE OMINAISUUKSIA!

Käyn tässä hiukan läpi joitakin ominaisuuksia mitä tulee helposti vastaan koirissa jotka ovat esimerkiksi remmirähjiä, reagoi voimakkaasti ympäristöön, ovat levottomia kun on häiriötä yms..
Lähinnä piirteitä mitkä ovat tulleet esiin Mozartilla ja koirilla millä on ollut vaikea keskittyä koulutuskentällä kun on ollutkin ympärillä toisia koira tai muuten ympäristössä häiriötä.

1) REAKTIIVINEN. Mikä sitten on reaktiivinen mitä sillä tarkoitetaan kun puhutaan että koira on reaktiivinen. Reaktiivinen tarkoittaa että koira reagoi monenlaisiin eri ärsykkeisiin, häiriöihin, ympäristötekijään jollain tavoin kiihtyneesti esimerkiksi haukkumalla, murisemalla, hyökkäämällä, pöhkien. Yleensä reaktiivinen koira havannoi lenkillä kaikki mahdolliset asiat ympärillä ja vähänkin epätavallinen, omituinen, normaalista poikkeava ihminen esine, ääni, kohde saa sen reagoimaan välittömästi sekunnin sadasosalla sille ominaisella tavalla.
(Esimerkkinä. Mozartin kanssa lenkit sujuu normaalisti ihan ok. Mutta jos lenkkipolun varrella on esmerkiksi puun oksalla tumppu, lintu pitää erikoisempaa ääntä mitä yleensä, toisella puolen tietä kulkeekin lenkkeilijä jolla on neon punainen takki, tai tiellä kulkeekin vanhus kumarassa. Mitä tekee koira. Ensiksi hän pongaa tumpun puun oksalla ja hyppää saadakseen sen pois sieltä. Välittömästi kun hän huomaa neon punaista tekee hän samaan aikaan tumpu suussa valepöhkimisen ja kaksi loikkaa kohti neon punaista kohdetta. Sen jälkeen yritetäänkin jo juosta satasella seuraavan puskan taakse haukkumaan vielä kiihkeämmin tuo epätavallinen kyyryssä oleva mummo. Tämä oli vain yksi tarina mutta niitä voi olla erilaisia. Välillä jokin epätavallinen tuulenpuuska voi lennättää koiran nenän eteen erilaisia lehtiä mikä taas aiheuttaa koirassa hämmennystä ja kaikki ne lehdet pitää tutkia.

TERÄVÄ. Terävä koira on yleensä reaktiivinen tai sanotaanko että reaktiivinen yleensä terävä. Terävä koira ilmaisee jonkin epämääärsen, sille pelottavan asian tai uhkaavan asian juurikin sillä ei toivotulla käytöksellä. Eli haukkuminen, pöhkintä, valehyökkäykset kohti kohdetta tai kenties jopa hyökkäykset kohti kohdetta. Terävyyttäkin on eri asteista eli se voi vaihdella pienestä pöhkinnästä aina kiinnikäymiseen saakka eri koirilla.
 Mitä ne kohteet sitten ovat?? Esimerkiksi kulman takaa tuleva lenkkeilijä, pyörä, rullalautailija, kyyryssä kävelevä henkilö, sadetakkiin pukeutunut henkilö, toinen koira, itkevä lapsi..
Mozartin kohdalla se näkyy pöhkimisellä, karvojen nostamisella ja maagisena tuijottamisena ja valehyökkäyksillä kohti kohdetta. Esimerkiksi metsässä puskan takaa tuleva kovaa menevä maastopyöräilijä tai toinen koira. Koirakentällä muut uhittelevat koirat.

PEHMEÄ, HERKKÄ, EPÄVARMA: Koira ei kestä ankaraa, äänensävyltään kovaa komentamista, tietyt sanat kuten EI sanat ja kiroilu voi pelottaa sitä ja tekee koiran araksi epäluuloiseksi, jolloin koira ikäänkuin passivoittuu, laittaa korvat luimuun tai jähmettää koiran, toiset koirat voi myös rynnätä karkuun. Pehmeä koira on yleisesti herkkä ja muistaa ne negatiivisetkin asiat todella pitkään kenties aina ja voi oppia yhsitämään tietyt omistajan ikävät äänensävyt tiettyyn paikkaan ja myöhemmässä vaiheessa jo menee siitä lukkoon. Pehmeän koiran kanssa olisi syytä muistaa aina olla ohjaajan rauhallinen, kannustava ja välttää voima sanoja ja ylipään negatiivista. Pyrkii mieluummin ennaltaehkäisemään omalla toiminnallaan, ympäristötekijöillään siihen ettei koiraa tarvitisisi komentaa. Traumat säilyvät pehmeällä ja herkällä koiralla paljon pidempään kuin vähänkin kovemmalla. Niiden työstäminen voi viedä joidenkin kohdalla vuosiakin tai jättä pysyvätkin vammat. Toki työstää aina kannattaa koska paljon pelkoja ja traumoja voi saada myös koiralta pois.. Pehmeä koira vaatii omistajaltaan enempi kannustusta, iloisuutta, yhdessä leikkimistä, tasapainosuutta ja selkeyttä sekä varmuutta kun taas ns normi tai keskivertoa kovempi koira.

ARKA/ÄÄNIARKA. Arka koira on epävarma se selkeesti välttää asiaa/ kohdetta tavalla tai toisella. Ääniaralla koiralla käytös voi näkyä hillittömällä kiihtymisellä, kuumumisella, stressaamisella, lamaantumisella tai pakoon pyrkimisenäkin..
Arkuuttakin on eriastesta. Olen sitämieltä että koiran arkuutta pystyy työstämään jollakin tapaa ja koiraa voi myös positiivisen vahvistamisen kauttaa pakottaa mutta jos pakote kuormittaa koiraa ja sen stressi vain kasvaa ja traumat pahenee niin sitten pitää STOPATA.. Kaikki rohkaisu, namit, omistajan neutraali mutta varma olo, pikkuhiljaa siedätys voi toimia mutta koirat ovat silti yksilöitä. Toisilla toimii toisilla ei..
Ensimmäinen koirani oli puhtaasti arka ihmisiä kohtaan ja sille auttoi se siedätys ikäänkuin ja ns toimiminen koiran ehdoilla ja namit mukana. Se toimi ja sillä saatiin koiraani työstettyä eteenpäin.
Mutta sitten Mozart jolla on tietyt äänet mistä se saa ylitsepääsemättömän hysteerisen pelkoreaktion niin nihin en itse voi millään tapaa vaikuttaa kouluttamisella. Ainoastaan voin tarjota koiralleni rauhallisen asuinympäristön, välttää pelon tuomia kohteita tietyssä määrin kuten busseja, junia, laivoja yms muuta matkustamista. Sen sijaan ukkonen, sauvasekottimet, ihmisten pierut, porakoneet tai suihkarit taivaalla niihin en voi vaikuttaa.. Ne vain on elämässä ja maailmassa ja minun tehtävä on vain auttaa kestämään koiraani olla ja viemään koirani turvaan jos pystyn.
Ja ikävä kyllä jos koiralla on ääniyliherkkyyksiä jo pentuna niin valitettavasti ne pahenee iän myötä 80 % varmuudella. Mozartilla ikävä kyllä nämä vain pahenee iän myötä..
Olen paljon paininut viimeajat tämän ääniyliherkkyyden kanssa prosessoinut, tietyllä tavalla pakottanut vaihe vaiheittain mutta lopputulos on aina sama alku piste tai pelot vielä voimakkaammat. Pitkään olin sitä mieltä voin koirani pakottaa bussimatkustamiseen ja vaikka namittaa sitä ottaa luontaislääkkeet, thundershirtit yms.. ja koira kestää mutta nyt lopputulos on jo että liikenteessä ohikulkeva bussi pitää huutaa tai mennä ojaan paniikissa kyyläämään. Kaikki bussipysäkit vedetään hihnatiukalla paeten. Hmm toki busseissakin on eroa. pienesti huriseva tasainen bussi ei ole pelottava ja avarat käytävät luovat turvaa mutta kaikki humiseva hyrisevä on sille täys katastrofi.. Eli tämä lie Mozartin kanssa vaan hyväksyttävä että voit satunnaisesti kokeilla bussia mutta heti jos se saa pelko oireet sinun täytyy väistyä ja viedä koira pois pelosta.. Kaksi kertaa jo itseltäni niskat naksahtanut ja selkä mennyt pois paikaltaan kun olen rauhoitellut rimpuilevaa panikoivaa hysteeristä koiraani..
Lopputulos aina kamala ja monesti vielä epävarma stressaantunut koira ja omistaja henkisesti ja fyysisesti romu. Liiallinen stressi voi kuitenkin koiran altistaa kipuihin, sairauksiin, luonnehäiriöihin yms muihin ongelmiin ja sekin taas vaikeuttaa koiran oppimista ja rauhoittumista.

KIIHKEYS: Koira reagoi kiihkeästi asiaan/ kohteeseen/liikkeeseen/ääneen omalla kiihtyvällä kropallaan tai haukunnalla Hyvinkin tulisesti ja voimakkaasti. Esimerkkinä agilitykenttä Mozartilla. Toisilla se voi olla jo autossa odottelu kun ollaan treeneissä tai lentävä lelu naapurikentällä tai liikkuva kohde mikä aiheuttaa toisissa koirissa kiihkeyden. Yleensä kiihkeä koira kiihtyy hetkessä tappiinsa.

No miten sitten voit auttaa koiraasi kun sillä on ongelmia? Miten voit hyödyntää sen reaktiivisuutta tai kiihkeyyttä?? Ensinnäkin olemalla itse aina rauhallinen niin liikkeissä kun mielentilassa ja keskity aina vain koiraasi eikä mihinkään jonninjoutavaan kuten puhelimeen samaan aikaan. Kerro koirallesi että maailmassa on vain juuri nyt sinä ja hän ja kaikki mikä tapahtuu on pelkkää hyvää ja ihanaa. Ota mukaasi jokaiseen lenkkiin, treeniin, matkaan taskut täyteen nameja, toiseen taskuun lelut, kaulaan koirapilli, toiseen taskuun naksu ja tietysti tarkkaavaiset silmät jolla kuljet aina 10 sekuntia ennen koiraasi. pelottavat asiat vältät niin hyvin kuin mahdollista olemalla taas koiralle perin varma ja rauhallinen.
(Ainiin itse pidän tärkeänä opettaa koiralleen koirapillin tarkoituksen vahvaksi,, naksun käytön, namileikin, ja ehdottomasti toimivan leluleikin omistajan kanssa. Kaikista niistä on hyötyä jos koira pelästyy jotain tai muuten tulee ympäristöön ennalta arvaamaton tilanne. Tai esimerkiksi kun Mozartilla on riistavietti valtava niin olen sen ehdollistanut koirapilliin että sillä tullaan takaisin jos jonkun riistan perään lähdetään. )

                                             KOIRAPSYKOLOGIAA!!

Mä oon kyllä mega surkee tässä kirjoittamisessa. Vaikka kuinka yritän ryhdistäytyä niin aina se jää. Noh mutta toisaalta mun elämä on koko ajan täynnä jotain ohjelmaa että oikeesti harvoin on aikaa kun oisin vaan kotona ilman mitään. Mutta silti olen kirjoittanut treenipäivistä tai pohtinut mieleeni lokeroihin paljonkin pohdintoja treeneistä taikka ihan yleisesti mistä nyt iloitsen, mitä ollaan puuhattu koirien kanssa, miten on onnistuttu ja miten taas tästä jatkamme.

Yksiasia on kuitenkin ylitsemuiden ollut jo pitkään mielessäni mitä olen pohtinut ja prosessoinut pitkään ja siksi haluankin siitä kirjoittaa. Eli koirien käyttäytyminen:

-Miksi ne käyttäytyy niin.

- Onko koirilla/koiralla joku herkkyys

- Onko sillä traumoja

-Millainen on sen luonne ylipään

-Mihin asioihin voit itse vaikuttaa ja miten ja mitkä ovat niitä asioita mitkä sinun täytyy hyväksyä että vaikka kuinka teet töitä niin enempää et saa. Vaan hyväksyt tosiasian ja silti voit oppia rakastamaan omaa rakasta lemmikkiäsi vajaavaisuuksista ja ongelmista huolimatta.

No miksi juuri erityisesti pähkäilen tätä asiaa no juurikin siksi, että Mozartin kanssa koko tämä meidän yhteinen taival on ollut opettelua minulle miten ymmärtää koiraa ja miksi se käyttäytyy eritilanteissa niin eritavoin?? Mitä se taas säikähti?? Miksi se taas sai haukkukohtauksen?? Miksi se reagoi voimakkaasti puskan takaa tulleeseen kävelijään?? Miksi miksi miksi?? Eli paljon kysymyksiä. 

Olen myös törmännyt viimeaikoina muihinkin ns ongelmakoiriin koirakentillä ja lenkeillä niin olen jäänyt paljon paljon pohtimaan ja tutkimaan koiria että mitä ne oikein ajattelevatkaan ja miten me ihmiset egkä voisimme niitä koira eläin ystäviämme auttaa.

Jyväskylään muutettuani olen päässyt erääseen yksityiseen koirakouluun vakituuraajaksi arkitoko, pentu, perushallinta, kisaryhmiin kouluttajaksi. Myös rallytoko ryhmiä.

Kuitenkin siis noita ryhmiä kouluttaessa on paljon tullut eteeni hyvinkin erilaisia koiria. Vaikka ympäristö on sama koiralle, käskyt samat ja omistaja rauhallinen, osaava niin silti koirat käyttäytyy ihan eritavalla. Miksi no se onkin juuri se kysymys mitä haluan nyt avata??

Mozartin ääniyliherkkyydestähän, reaktiviisuudesta ja peloista joskus mainitsinkin omassa facebookissa ja heti siitä nousi vähän ikävääkin melua ja ihmiset ei meinanneet tajuta mistä on kysymys. Tänä päivänä huomaan että on myös paljon jonkun koiralajin kouluttajia kuten toko puolella/agilityssa tai juurikin koirakouluissa mitkä eivät ole kuulleetkaan sanaa reaktiivinen koira tai ääniyliherkkä tai... Sitten he ihmettelevät miksi koirasi käyttäytyy noin?? Miksi et kouluta koiraasi?? Vie se piskisi pois jos sillä ei ole käytöstapoja?? Hoh hoh listaa löytyy.

Varsinkin jos sinulla on koira millä on montaa eri hiukan hankalaa piirrettä koulutettavuuden kannalta niin se ei välttämättä ole HELPPOA!!!

Esimerkkinä rauhoittuminen. Mozartille rauhoittuminen on aina ollut vaikea vaikea asia treeneissä, koirakentillä ja ihan jo lenkilläkin. No miksi,, juurikin siksi että se sattuu olemaan koirana hyvinkin reaktiivinen, terävä, ääniyliherkkä ja vilkas/kiihkeä.. Koulutettavuudeltaan vielä ohjaaja pehmeä ja herkkä. Lisäksi Mozartin päälle on käynyt kolme koiraa koiran ollessa nuori ja kaksi tapauksista sattunut vielä koiratreeneissä kun koira on tehnyt paikallaolo harjoitusta ja rauhoittumista.

No siinähän on jo paljon ominaisuuksia mitkä vaikuttaa moneen tekijään ja oikeesti joudut ihmisenä miettimään mitä teet, miten toimia ja miten etenet??

Se vaan ei ole helppoa. Töitä olen tehnyt ihan pennusta saakka sen kanssa ja toki edistytty mutte edellen se on hankalaa itse treenikentällä jos on muita koira samalla kentällä ja yht äkkiä kouluttaja ja ihminen puhuukin mulle ja koirani pitäisikin maata paikallaan siinä hälinässä kentällä minun vieressä ja minulla onkin huomio toiseen ihmiseen..

Tätä ei meinaa monikaan kouluttaja ymmärtää saati tavallinen ihminen ja siksi edelleen itsekin saan tästä välkillä ihmisiltä varsin ikävää kommenttia ja ihmetystä miksi et kouluta Mozartia kun Mistyn oot kouluttanut??

No miksi ai miksi?? Kysymyksessä täysin kaksi erilaista koiraa/ kaksi hermoiltaan erilaista koiraa.

Mistylle rauhoittuminen oli sangen nopeeta ja helppoa kun kysymyksessä oli ahne ruokaa rakastava kelpie jota ei vähempää ole voinut koskaan kiinnostaa mitä ympärillä tapahtuu. Ja koira joka mielellään lepää kentällä jos se on mahdollista koska tietää että jee siitä saa namia.. Eikä tarvi yhtään ylimääräistä liikkua. Manta myös oli koirana vaan olemassa sellainen että kun sille sano istu tai maahan niin se oli siinä vaikka koko päivän. Koiraa vaan ei kiinnostanut ympäristö, ei toiset koirat, ei hälinä, melu ja sillä oli hermorakenne vahva.

Eli koira on vaan erilaisia ihan yhtälailla kuin ihmisiäkin erilaisia. Eihän mekään voida mennä sanomaan kehitysvammaiselle lopeta toi vammailu, käden vatkaaminen, epämääräinen puhuminen yms... Ei se kehitysvammainen voi mitään vammalleensa.

Myös itseni kohdalla tämä toiminee hyvin. Olen ollut autistinen syntymästä saakka ja siksi kaikki kehitystoimintani on tapahtunut viivellä ja on osa alueita jotka ovat kehittyneet todella vahvoiksi ja on osa alueita mitkä eivät vaan ikinä suju vaikka on harjoiteltu.. Itse olen juuri tällainen esimerkki.

Tällähetkellä autismini heijastuu ehkä enempi asperger muodossa mutta myöskin sanoja on vaikea tuottaa ulos vaikka kuinka haluaisi jos on ollut ihmiskontakteja liikaa ja puhumista. Koska puhuminen uuvuttaa minua henkisesti paljon, koska joka sana pitää miettiä. Kehitystoiminta ongelmani näkyy myös itselläni aisti yliherkkyyksillä. Muummuassa tunteitani on vaikea hillitä, kuulo aisti on minulla normaalia herkempi, tuntoaisti normaalia herkempi sem suhteen että joko tunne pienenkin hipaisun tai vastaavasti en tunne kipua vaikka käteni olisi murtunut.

Ja vaikka kuinka harjaannutan itseäni ja olen harjaannuttanutkin vuosien saatossa niin silti en koskaan ole normaali ja en vaan opi kaikkia asioita saati ymmärrä tai saatan sanoa suustani jotain tosi tosi törkeää vaikka en tarkottaisi pahaa.. 

Miten sitten elää erilaisuuden kanssa ja miten voi helpottaa koiraa/eläintä jolla on herkkyyksiä, ongelmia tai traumoja?? Miten ne voi kääntää vahvuudeksi?? Miten edetä koulutuksessa.. Jatkuu seuraavalla kerralla.

Pitkästä aikaa täällä!

Heippa! Muistinpa sittenkin että olin aloittanut pari vuotta sitten tämän blogini missä oli tarkoitus kertoa Mozartin ja Mistyn toilailuista yms siinä sivussa minusta.

No yritän nyt ryhdistäytyä ja kirjoitella tänne aina jotakin. Oon kyllä hirveän surkea edelleen näissä blogi jutuissa ja ymmärrän hirmun vähän tehdä kaikkia hienouksia. Mutta kirjoittamisen osaan eli kirjoittaa voin.

26.3.2017 Aika tosiaan on hurahtanut vauhdilla ja Mozartkin on jo iso poika 2,5v ja Misty täyttää seuraavaksi piakkoin 12v.

Jyväskylässä asusteltu nyt puolisen vuotta. Viihdytään niin kaikki kolme täällä. Se mistä olen unelmoinut vuosia lähes koko ikäni että asuisin metsän laidalla koirien kanssa ja pääsisin suoraa kotiovelta metsään ja siellä saan olla, elää, säveltää ja tehdä niin mitä lystää kaikessa rauhassa on niin TOTTA vihdoin. JES!! On kyllä koiratkin niin erikoiria kun asuvat täällä ns maalla kun raukat eläneet koko elämänsä Keravan junaradan melun keskellä tai Misty nyt asunut monessakin eri paikkaa. Ennen koirat saivat juosta ainoastaan Keravalla pienellä peltoalueella vapaana ja noin kerran kuussa pääsivät metsään vapaasti. Ja ympärillä oli jatkuvaa melua, liikennettä, valtatietä rekkoja, lentokoneita. Siitäkin piti iloita kun muuta ei ollut mutta toki ei siitä nauttinut ei koirat varsinkaan Mozart ja minä.. Ääni vammaisena se oli minulle kamalaa.. Näin jälkikäteen mietin että huih missä stressissä silloin elin ja mistä oireista kärsin. Silloin siihen oli niin turtunut ettei edes nähnyt omaa tilannetta ja koiran stressiä. Vaikka toki edelleen on ikävä minun työpaikkaa siellä.( Keravan kirjasto oli ehdottomasti niin huippu työpaikka ja niin ihanan työilmapiiri että aina sitä kaipaamaan jää. Toista sellaista saa etsiä. Mutta elämää on kirjaston ulkopuolellakin ja aina pääsee takaisin katsomaan moikkaamaan työkavereita sinne jos haluaa.) Mutta kuitenkin täällä Jyväskylässä nyt viihdyn ja koen että nyt olen vihdoin kotona itseni kanssa ja meillä kaikilla on hyvä olla. Sitäpaitsi täällä mulla on vihdoin omaan alaani olevaa työtä enemmän eli musiikki hommia, orkestereita,säveltämistä yms missä viihdyn tosi paljon ja mun on hyvä olla. Ystäviä olen saanut täällä aika paljon tai ainakin kavereita mistä todella iloitsen. Ihmiset ovat niin iloisia, rempseitä, avuliaita yms.. Yhtään ei ole täälläpäin suomea sitä ainaista kiirettä ihmisellä tai haukkumista/itsekeskeisyyttä. Täällä osataan toista auttaa ja ymmärretään esim juurikin ihmisen eriulaisuus. (minun aspergeriini liittyvät broblemmatiikat.) Samoin ollaan Mozartinkin kanssa saatu huimasti neuvoja miten toimia kun on kiihkeä,, reaktioherkkä,/ääniherkkä koira.
Täällä on siis rauhallista elää ja jotenkin turvallista. Minä en todellakaan ole ihminen joka kestäisi jatkuvaa melua ja sitä ihmisten kiirettä, epäkohteliaisuutta yms.. Nyt se on vihdoin ohi ja en todellakaan muuta enää Helsinkiin ja sinne alueelle. Täällä on hyvä olla.

Ehkä joskus asummekin sitten ihan maalla. Toivottavasti.. Se olisi seuraava haave!! Mutta nyt tämäkin on jo niin luksusta ja autottomana ihmisenä ttä kaikki on niin luksusta minulle ja koirille.

Treenihalli Jattila on 20 min kävelymatkan päässä metsään poikki ja haukkuvaaraan pääsee 45 min bussimatkalla. Eli en tosiaankaan valita. Treeniryhmät ovat olleet niin huippuja Mozartille ja mulle ja nyt vihdoin pääsee itsekseenkin hallille treenaamaan vaikka joka päivä mitä vaan niin on kyllä aika siistii. No kyllähän se halli melkein meidän kakkoskoti onkin. Ainakin Mozartille joka käy siellä 4 kertaa viikossa tekee aina jotain. Välillä monta kertaa päivässä. Ja niinkuin voitte arvata Mozartilla ei vauhti ja moottori lopu koskaan. Se tekee töitä vaikka koko päivän ja miellyttää sua niin tappiin. Kun työt on tehty niin sit ollaan täys offline tilassa. Sängyn alla ja hiiren hiljaa ja nukutaan umpiunessa ketarat kohti kattoa. Ja herra on siellä niin kauan kunnes taas mennää touhuamaan jonnekin. Kotona arjessa Mozart on täysin huomaamaton näkymätän ja harva edes tajuaa että mulla on koira koska Mozart nukkuu ja minä saan tosiaan soittaa, säveltää kotona mielin määrin. Misty meillä on se joka häseltää sisällä tai ruinaa ruokaa joskus mutta Mozart on se hiiri!!
Ja kun on työvaihe päällä Mozart on se kiihkokalle jolta lähtee ääntä ja jonka vireen kanssa pitää olla tarkka ettei se mene yli. Mutta ihana koira kun löytää sen kultaisen keskitien. Niinkuin mä olen monta kertaa sanonut että vaikeuksien kautta voittoon.. Sama lause pätee niin tänä päivänä meitä ja ylipään tätä elämää.!! Mehän ei luovuteta on minun ja Mozartin motto ollut AINA ja on edelleen.

Näin siinä käynyt että siitä 8-10 kk hirviöstä murkkuikäisestä pikku bordercolliesta joka ei antanut koskaan kiinni, lällätteli pitkin metsiä,, treenikenttiä, karkaili sinne tänne ja juoksi jo autoteiden vaarana kun näki riistaa ja lähti. Nyt se sama koira on niin mamman poika ja todella kiltti. Vaikka edelleen sellainen vili vilperi joka kiipeilee puissa ja keksii koko ajan omia projektejaan mitä esittelee mielellään minulle ja toisille. Mozart on aina iloinen pilke silmäkulmassa.
Misty puolestaan porhaltaa smaan tuttuun tyyliin iloisesti vaikka tuntuu että sillä joka paikkaa jo kolottaa kun spondyloosi edennyt huimaa vauhtia ja nivelrikko. Mutta Misty saa viettää elämänsä loppuun saakka vapaana enkä rajoita sen liikkumisia. Se lähtee sitten vain joku päivä saappaat jalassa. Pääasia että se on iloinen eikä kärsi. Siinä vaiheessa jos se näyttää että on kipeä niin Misty saa lähteä. Lääkkeillä en edelleenkään lähde vanhan koiran elämää pitkittämään.

Tervetuloa blogiimme seuraamaan koiraperheen elämää kera bordercollien ja australiankelpien

Heippa hei! Aloittelen nyt uutta blogia joka kertoo Bordercollie Mozartin ja Australiankelpie Mistyn elämästä, treenailuista ja meidän perheen toilailuista. Olen aika aloitteleva näiden blogien kanssa joten sivut eivät ole mitkään herkulliset välttämättä. Mutta jos haluat seurata meitä niin sukella blogiini syvemmälle.